Moikka maailma!
Tervetuloa! Tämä on ensimmäinen blogimerkintäsi. Muokkaa tai poista tämä, ja aloita kirjoittaminen!
Minä, sohvaperuna
Moikka!
Kerron aluksi hieman itsestäni. Olen 16 vuotias tyttö, joka on ollut koko elämänsä täysi sohvalla makaaja. Liikunta on joskus ollut ihan kivaa, mutta yleensä hyvä kirja houkuttelee enemmän kuin ulos lenkille lähtö. Aikaisemmin olen harrastanut pieniä määriä joogaa ja juoksulenkkejä jokusen kuukauessa. Talvella ainut liikunta, mitä oikeastaan olen harrastanut on hiihto viikon ajan Lapissa ja koulun liikuntatunnit.
Aika surullista mielestäni, sillä sisällä pienessä pääkopassani olen vahvasti sitä mieltä, ettei liikunta mitään ylivoimaista ole. Haluan liikkua ja haluan loistaa aikuisena kirkkaana tähtenä, enkä himmentyneenä makkarana. Jos jatkan tätä rataa elinkaareni ei kovin pitkältä näytä.
Hyvästä ruuasta pidän paljon. Ja nyt hyvällä tarkoitan siis terveellistä. Rasva, sokeri, vehnä -ne eivät ole minun juttuni. Joskus kyllä niitäkin kaipaa, kun on kova kaloreiden himo. Paremmin minulle maistuu kaurapuuro, kala, kana, kasvikset, ohra ja salaatti. Juomapuolessa olen hyvin huono. Aikaisemmin join ehkä hyvässä lykyssä 3 lasillista päivässä, jos sitäkään. Nykyään olen ottanut käytännön: juo vähintään pullon verran vettä ja jos on salipäivä niin sitten puoltoista.
Ruokapuoli on siis kunnossa, mutta liikunta se on se toinen juttu ja vähän vaikeampi. Alkajan innostus hyrrää kaksi viikkoa, mutta sitten sohva saa taas voiton. Vai saako? Siksi teinkin blogin. Haluan kertoa teille tästä kaksin kamppailusta.
Haluan vielä muistuttaa, ettei minulla ole -tai tulekkaan olemaan syömishäiriöitä, sillä ruoka on elimistön tiilien laasti ja moottorin polttoaine. On aina hyvä muistaa, jos et syö, et jaksa. Se että en syö esim. karkkia ei ole valitettavasti anoreksiaa, jota niin monet ihmiset minulle koittavat diaknosoida kaveriporukassani. Anteeksi vain, mutta se ei vain minulle maistu:). Olen hieman ylipainoin tytteröinen, mutten mitenkään mahdottomasti. Kiloja tietenkin haluan hieman karistaa, mutta vain hyvän kunnon rakentamisen ohella.
Jos elimistöni voi hyvin mielenikin voi hyvin -siihen minä siis pyrin. Vahvistamaan lihaksia ja lopettamaan ylenpalttisen istuskelun, kun voisi laittaa lenkkarit jalkaan ja lähteä lenkille.
Sini
